Chariji Maharaj
1927 A.D – 2014 A.D.
Shri Parthasarathi Rajagopalachari, kutsumanimellä Chariji, syntyi Vayalurissa (Chennain lähellä), Etelä-Intiassa.
Charijin kiinnostus henkisyyteen heräsi kahdeksantoista vuoden iässä ollessaan kuuntelemassa luentoa Bhagavad Gitasta. Hän jatkoi silti opiskeluaan ja valmistui Benaresin hindulaisesta yliopistosta luonnontieteiden kandidaatiksi. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli kemian teknologiassa jonka jälkeen hän vietti kaksi vuotta Jugoslaviassa opiskellen muovituotantoteknologiaa
Hän meni naimisiin vuonna 1955 ja siirtyi T.T. Krishnamachari-yhtiön palvelukseen samana vuonna. Hän kohosi nopeasti yhden yritysryhmän toimitusjohtajaksi. Työ edellytti paljon matkustamista Intiassa ja ulkomailla. Tätä maailmalla matkailun tapaa hän jatkoi koko elämänsä niin ammatillisesti kuin myöhemmin Heartfulnes-oppaan tehtävässään.
Vuonna 1964 Chariji tutustui Heartfulness-meditaatioon ja useita kuukausia myöhemmin hän tapasi Babujin. Ensimmäisestä tapaamisesta lähtien, kuten hän kirjassaan Mestarini/ My Master kirjoittaa “tiesin välittömästi ja intuitiivisesti, että olin löytänyt henkilön, joka yksin voisi olla Mestarini ja opastaa minut päämäärääni.”
Chariji jatkoi työn ja perheen velvoitteiden hoitamista ja samaan aikaan omistautui tunnollisesti omaan henkiseen harjoitteluunsa – syvästi kiintyneenä Babujiin. Hän omistautui Babujin työn auttamiselle: toteuttamaan tämän visiota koko ihmiskunnalle.
Chariji seurasi Babujia tämän pitkille matkoille ympäri Intiaa. Myös eurooppalaiset tunsivat vetoa Babujia ja hänen opetuksiaan kohtaan ja matkustivat Intiaan tapaamaan häntä. Näiden yhteyksien seurauksena Chariji seurasi Babujia ensimmäiselle monista ulkomaanmatkoistaan Eurooppaan ja Amerikkaan. v.1972. He tapasivat asiasta kiinnostuneita, ohjasivat meditaatioita, pitivät puheita ja vastailivat kysymyksiin. Heidän välilleen kasvoi molemminpuolinen rakkaudellinen suhde
Babuji nimitti Charijin seuraajakseen vielä eläessään. Babujin kuoleman jälkeen 1983 Chariji otti paikan hänen henkisenä edustajanaan. Hän omistautui jatkamaan Babujin aloittamaa työtä ja viemään eteenpäin tämän visiota ihmiskunnalle. Hänen johdollaan Babujin alkuunpanema organisaatio levisi sekä Intiassa että yli sadassa muussa maassa. Charijin kuollessa jäsenmäärä oli lisääntynyt 5000sta –kuten se oli Babujin aikana– 500 000een. Kaikki työ on aina perustunut vapaaehtoisuuteen ja organisaation toiminnan rahoittaminen vapaaehtoisiin lahjoituksiin.
Chariji osoittautui olevan juuri sellainen, minkä Babuji määritteli ideaaliksi ihmiseksi – ihminen, jolla on länsimainen mieli ja itämainen sydän.
Chariji oli sekä loistava puhuja että lähes yli-inhimillinen työskentelykapasiteetissaan. Huolimatta niistä lukemattomista ihmisistä, jotka tulivat tapaamaan häntä ja joita hän matkojensa aikana tapasi, hän oli tunnettu siitä, että halusi keskittyä erikseen jokaisen tapaamansa ihmisen asiaan. Kymmenillä tuhansilla ihmisillä on tarinoita näistä kahdenkeskisistä tapaamisista, jotka muuttivat heidän elämänsä.
Hän kirjoitti ja julkaisi yli sata kirjaa. Kirja My Master/ Mestarini on käännetty yli 20 kielelle. Muita kirjoja ovat mm. hänen omat päiväkirjansa matkoista Babujin kanssa, omaelämänkerta ja lukematon määrä puheita Intiassa ja ulkomailla, joissa hän sekä edusti että laajensi oman Mestarinsa opetuksia.
Vuodesta 2008 Charijin terveys huononi ja v.2010 hän käytti uusinta teknologiaa tiedottaessaan kaikkia meditoijia omasta seuraajastaan Kamlesh D. Patelista. Tämä oli hänen tapansa varmistaa, että Kamlesh sai heti alusta täyden tuen valtavaksi kasvaneeseen työsarkaan. Tästä ilmoituksesta Charijin kuolemaan asti opettaja ja hänen oppilaansa olivat lähes aina yhdessä.
Charijin kuoltua 20.12 2014 maailmanlaajuisen Heartfulness-oppaan tehtävään astui hänen seuraajansa Shri Kamlesh D. Patel. Kutsumme häntä lempeästi nimellä Daaji.